131 acessos
De todos os meus filhos o mais amado é este palco,
Onde o luar lhe persegue nas ruas,
No meio da primavera, no verão sob seus cuidados;
Um imenso mar branco,
Que com asas da lua fantasmagórica,
Veio para me levar para casa.
Na terra do inverno um momento é como uma eternidade,
Se armou pra mim como as patas de um gatinho.
Aqui na fonte de histórias que eu vivo,
Onde o violino da saudade infinita
Pinta sua melodia eterna
Despertando a terra com sua canção.
Lapistain rakkain tää näyttämö on
Mis kuutamo kujillaan kulkee
Taipunut havu, kesä hoivassa sen
Valkomeren niin aavan
Joka aavekuum siivin
Saapuu mut kotiin noutamaan
Päällä ralvisen maan hetki kuin ikuisuus
Mi pienen kissan jaloin luokseni hiipii
Tääl tarinain lähteellä asua saan mis
Viulu valtavan kaihon
Ikisäveltään maalaa
Laulullaan herättää maan