4 acessos
Cidade dos Deuses
Ao fundo daquele vale
Cercado por torres divinas.
Lá cruza dois rios vivos
Leva muito tempo para cronometrar.
Aqui a companhia parará,
Descansando no calor e chuva.
Em algum lugar longe, longe
Ouvindo sons de um chifre de bronze!
Caminho conduz para um vale,
Águas que correm para baixo.
A eternidade nosso tempo nos conduzirá,
Para a casa dourada dos deuses.
Ao flash de raios
As montanhas tristes desvelam.
Libras de água abóbada verde,
Nutrindo o povo de bosque.
Mil anos podem ter passado
Do momento que nós deixamos nossas casas.
Afinal nós devolvemos
Para a cidade do eterno.
Caminho conduz para um vale,
Águas que correm para baixo.
A eternidade nosso tempo nos conduzirá,
Para a casa dourada dos deuses.
Nossos antepassados, eles festejam
Ao redor de uma mesa de madeira.
Nos fragmentos de um feitiço quebrado
Eles dançam independentes.
O lago aberto, abandonado
Sempre está dormindo dentro.
O cesto delicado quebra
Só ao toque de homem.
Mil anos
Para um irmão trair o irmão.
E a beleza da cidade dos deuses
Desapareça antes de nossos olhos.
[alkusoitto]
Tuhannen vuotta olemme kulkeneet
Eksyksissä, etsien kadotettua kansaamme, ja katso!
Edessämme avautuu tie jumalten kaupunkiin.
[jumalten kaupunki]
Tuon laakson pohjalla
Taivaiden tornien ympäröimänä.
Joet vilkkaat risteävät
Aikaa ammoista kuljettaen.
Saattue pysähtyy
Lämpimään sateeseen.
Jossain kaukaisuudessa
Pronssitorvi soi - kuunnelkaa!
Tie aukenee laaksoon,
Vedet ain' virtaa alaspäin.
Ikuisuuteen aika vie,
Kultaiseen taloon jumalten.
Ukkonen valaisee
Seinämät vuorten jylhien.
Vesi rummuttaa kattoa metsän
Sen kansaa raviten.
Tuhannen vuotta kulunut kai
On siitä kun täältä lähdimme.
Vihdoin olemme kotona
Kaupungissa ikuisten.
Tie aukenee laaksoon,
Vedet ain' virtaa alaspäin.
Ikuisuuteen aika vie,
Kultaiseen taloon jumalten.
Puisen pöydän äärellä
Esi-isät juhlivat.
Sirpaleissa rikotun lumouksen
Jalat veressä tanssien.
Vesi kadonneen järvenselän
Iäisyydessä lepää.
Heikko pinta peilityyni väreilee
Vain kosketuksesta ihmisen.
Tuhannen vuotta ja
Veljet toisensa pettävät.
Niin jumalten kaupungin
Kauneus edessämme katoaa.